Vaikka maastohiihto on helppo ja nopea oppia, on tärkeää ennen harrastuksen aloittamista varmistaa, että hallussa on oikea tekniikka. Oikea tekniikka takaa sen, että kaikki kehon lihasryhmät työskentelevät yhtä tehokkaasti, eikä lihasvammoille altistavia vääriä lihasliikkeitä tapahdu. Maastohiihto jaetaan kahteen eri tyyliin, perinteiseen tyyliin ja vapaaseen tyyliin – eli luisteluun. Aloittelevalle hiihtäjälle perinteinen on usein helpompi oppia, sillä sen liikerata muistuttaa kävelyä ja juoksua.

Kun suksien ja oman kehon hallinta paranee ja kunto kasvaa, perinteisen voi vaihtaa luisteluun ja parhaassa tapauksessa yhdistellä molempia tekniikoita kestävyyskunnon kohottamiseen. Kun sekä perinteisen että vapaan eri tekniikat ovat hallinnassa, hiihtäjän kannattaa opetella hyödyntämään niitä oikeissa tilanteissa. Vauhdin ylläpitäminen vie vähemmän voimia kuin vauhdin kiihdyttäminen, joten myös aloittelevalle hiihtäjälle on tärkeää oppia vaihtelemaan ja käyttämään kumpaakin hiihtotyyliä sujuvasti ja järkevästi, jotta hiihtämisestä saisi fyysisesti mahdollisimman paljon irti. Listaamme lyhyesti perinteisen ja vapaan tyylilajin eri tekniikat, joihin tutustumalla voi saada tarkemman kuvan maastohiihdon monipuolisuudesta.

Perinteinen hiihtotyyli

Perinteisen hiihtotyylin voi jakaa neljään eri tekniikkaan: tasatyöntöön, vuorohiihtoon, yksipotkuiseen vuorohiihtoon ja haarakäyntiin.

Tasatyöntö

Tasatyöntö on tehokkain tekniikka tasaiselle maalle ja loiviin alamäkiin. Oikein käytettynä tasatyöntö on erittäin taloudellinen etenemismuoto. Tasatyönnön liikeradat ovat laajoja ja hiihtäjä tuottaa voimaa kiihtyen koko työnnön ajan.

Vuorohiihto

Vuorohiihto on perinteisen tekniikka, joka muistuttaa eniten kävelyä tai juoksua, siksi aloittelija oppii yleensä tämän tekniikan ensimmäisenä. Vuorohiihtoa käytetään loivissa ja hieman jyrkemmissä nousuissa, mutta ei juurikaan tasamaalla ja se saattaa jopa heikentää tekniikkaa, sillä toisin kuin nousuissa, tasamaalla vauhti nousee sen verran, että vuorohiihdon potkusta tulee liian hätäinen.

Yksipotkuinen vuorohiihto

Yksipotkuista vuorohiihtoa käytetään loiviin ylämäkiin ja tasamaalle, kun tasatyöntö alkaa käydä hiihtäjälle liian työlääksi. Tässä tekniikassa vuorojaloin tehtävä potku ja tasatyöntö vuorottelevat liikevaihtojen sulautuessa samalla toisiinsa. Tasaista rytmiä ylläpidetään ja hiihtäjän on huolehdittava, että potkun ja tasatyönnön vaihto on ajoitettu oikein.

Haarakäynti

Haarakäynti on suunniteltu nimenomaan jyrkkiä ylämäkiä varten, eikä sitä käytetä juurikaan muussa maastossa. Haarakäynnissä tärkeää on pitää yllä rytmikäs eteneminen ja liike tapahtuu ristikkäisen käden ja jalan samanaikaisella askelluksella. Mitä jyrkempi ylämäki on, sitä enemmän suksen kulmaa tulee muuttaa.

Vapaa hiihtotyyli

Vapaa hiihtotyyli jaetaan perinteisen tapaan myös neljään eri tekniikkaan: perusluistelu, Mogren, Wassberg ja laskeminen.

Perusluistelu

Perusluistelu on luistelutekniikka, jonka aloitteleva hiihtäjä oppii usein ensin. Perusluistelu on saanut kansan keskuudessa nimityksen kuokka, sillä luistelussa käytettävä käsiliike muistuttaa kuokkaa. Perusluistelua käytetään yleensä ylämäessä ja hitaalla kelillä, mutta aloitteleva hiihtäjä voi käyttää sitä pitempiäkin matkoja, kunnes muut luistelutekniikat saadaan haltuun.

Mogren

Tässä tekniikassa sauvatyöntö tehdään joka toiselle potkulle perusluistelun tapaan. Tasaisessa maastossa Mogren on selkeästi tehokkaampi ja säästää voimia paremmin kuin perusluistelu, sillä tässä tekniikassa työntö tehdään jo liukuvaan sukseen, jolloin tuloksena on tasatyöntöä muistuttava pitkä ja rauhallinen, mutta voimakkaasti eteenpäin suuntautuva hiihtoliike.

Wassberg

Wassbergin tekniikassa työntö tehdään jokaisella potkulla, vaikka ajoitus onkin sama kuin Mogrenissa. Tätä tekniikkaa käytetään yleensä kiihdytysvaiheessa ja loivemmissa ylämäissä. Wassbergin tekniikka on hieman muita tekniikoita haastavampi ja vaatii hiihtäjältä hyvää tasapainoa ja rytminhallintaa.

Laskeminen

Myös alamäen lasku vaatii tekniikkaa. Oikea välineiden hallinta ja rento asento palauttavat elimistöä ja antavat hiihtäjälle tarvittavan hengähdystauon. On tärkeää opetella seisomaan suksilla rennosti ja tasapainoa ylläpitäen, sillä vääränlainen laskutapa väsyttää turhaan lihaksia. Jalat ovat noin 90 asteen kulmassa polvet joustaen, sauvat vaakatasossa ja kyynärpäät rennosti polvissa.