Maastohiihdoksi kutsutaan mäkisessä maastossa, tasaisella maalla taikka jäällä tapahtuvaa hiihtomuotoa. Maastohiihtoa voidaan kutsua myös murtomaahiihdoksi tai yksinkertaisuudessaan hiihdoksi. Maastohiihto on ensimmäisiä urheiluun vakiintuneita hiihtomuotoja, josta käytännössä muut hiihtomuodot kuten alppihiihto, ampumahiihto ja mäkihyppy ovat kehittyneet myöhemmässä vaiheessa. Maastohiihto tapahtuu yksinkertaisuudessaan niin, että hiihtäjä hiihtää valmiilla ladulla tai umpihangessa perinteiseen hiihtämiseen valmistettuja suksia ja sauvoja käyttäen. Lisäksi hiihtäjän varustukseen kuuluvat monot sekä säähän kuuluva vaatetus tai hiihtopuku.

Hiihdon historiaa

Hiihdon juuret yltävät kauas. Hyvin varhaisissakin kirjalähteissä kuten esimerkiksi jo vuonna 1555 julkaistussa Olaus Magnuksen kirjoittamassa Pohjoisten Kansojen Historia -kirjassa voi löytää jo maininnan hiihtävistä suomalaisista. Hiihto on siis ollut suomalaisille tärkeä liikkumistapa jo vuosisatojen ajan, sillä esimerkiksi talvella hevosten vetämien vaunujen oli lähes mahdotonta liikkua teillä, joita ei oltu valmiiksi raivattu. Suomen vanhimmat suksilöydöt tähän asti on tehty jo kivikaudelta, eli lähes 4 000 vuoden takaa. Suksien valmistukseen käytettiin tuolloin puumateriaalia, esimerkiksi honkaa, kuusta, haapaa ja koivua. Myös metallia käytettiin tuolloin suksien valmistuksessa, sillä itse lasikuitu ja muut synteettiset materiaalit saapuivat suksien valmistukseen vasta viime vuosisadan aikana.

Ennen hiihdon vakiintumista urheilulajina ja vapaa-ajan harrastuksena, se oli suomalaisille ja muille pohjoismaalaisille tärkeä liikkumistapa paikasta toiseen. Hiihtoa käytettiin hyväksi myös metsästyksessä, jotta lihansaanti myös talvikautena saatiin taattua. Myöhemmin infrastruktuurin kehittyessä hiihdon tärkeys liikkumisvälineenä väheni merkittävästi, mutta sen suosio vapaa-ajan harrastuksena ei. Harrastuksena hiihto oli nopea oppia ja kaiken lisäksi edullista, kaikkein näppärin pystyi jopa nikkaroimaan omat hiihtovälineensä tuohon aikaan.

Hiihdon suosio takasi sen, että laji vakiintui myös kansainvälisiin arvokilpailuihin. Ensimmäiset hiihdon maailmanmestaruuskisat pidettiin Tsekin tasavallassa Janské Lázněssa vuonna 1925 ja talviolympialaisissa maastohiihto on ollut virallisena lajina mukana alusta saakka eli aina vuodesta 1924 lähtien. Hiihdon maailmanmestaruuskilpailussa kisataan kolmessa eri lajissa: mäkihypyssä, maastohiihdossa ja yhdistetyssä. Ennen toista maailmansotaa hiihdon MM-kilpailut järjestettiin joka vuosi, mutta sodan jälkeen kilpailuja alettiin järjestää vain parillisina vuosina siten, että talviolympialaiset ja hiihdon MM-kisat eivät osuneet samalle vuodelle. Tämä johti siihen, että hiihdon MM-kisoja pidettiin vain joka neljäs vuosi aina vuoteen 1985 asti, jolloin niitä alettiin pitää myös parittomina vuosina. Talviolympialaisissa hiihdolla oli myös MM-arvo aina vuoteen 1980 asti.

Nykyisin hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi, mutta kilpailut eivät osu koskaan samalle vuodelle talviolympialaisten kanssa, vaan tämä niin kutsuttu arvokisajakso noudattaa aina tiettyä järjestystä: hiihdon MM-kisat, välivuosi, hiihdon MM-kisat ja viimein talviolympialaiset. Talviolympialaisten historian kaikkien aikojen menestyneimpien kilpailijoiden joukossa on useita maastohiihtäjiä kuten norjalaiset Bjørn Erlend Dæhlie, Marit Bjørgen sekä venäläiset Ljubov Ivanovna Jegorova ja Larisa Jevgenjevna Lazutina.

Maastohiihto harrastuksena

Maastohiihto harrastuksena kasvattaa erinomaisesti kestävyyskuntoa ja hapenottokykyä sekä samalla takaa upeat talvimaisemat niin Suomessa kuin muissakin talvikohteissa. Maastohiihto harjoittaa erinomaisesti kaikkia kehon lihaksia tasapainoisesti ja hiihdon suosio on taannut myös sen, että kunnostettuja hiihtoreittejä löytyy ympäri Suomea, asui sitten kaupungissa taikka maalla. Vaikka maastohiihto on suosittu talviurheilulaji harrastajien joukossa, on se myös suosittu penkkiurheilulaji, sillä suomalaiset kilpaurheilijat ovat myös menestyneet hyvin arvokilpailuissa vuosikymmenten ajan. Menestyneitä suomalaisia maastohiihtäjiä viime vuosikymmeninä ovat olleet muun muassa Juha Mieto, Veikko Hakulinen, Mika Myllylä, Marja-Liisa Kirvesniemi ja Virpi Sarasvuo.

Upeat talvimaisemat ovat myös yksi Suomen matkailuvalteista, sillä useat tuhannet eurooppalaiset sekä yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset tulevat harjoittelemaan ja harrastamaan hiihtoa erityisesti Lappiin. Lisäksi maastohiihto on eksoottinen urheilulaji myös lämpimistä maista tuleville matkailijoille. Vaikka eksoottinen tämä laji ei ole suomalaisille, sen harrastajamäärät liikkuvat vuosittain yli puolessa miljoonassa harrastajassa ympäri maata.